Kaksijalkainen

Kaksijalkainen, jota myös ihmiseksi kutsutaan

Ruudun toisella puolella teille kirjoittelee pieni ja vaaraton (enemmän ja vähemmän t. Veeti) punapää, joka kantaa yleisesti nimeä Nea. Ikää 17, eli vuosimallia -00, heppailutaustaa aina vuodesta 2008 saakka.

Siinäpä ne tärkeimmät. Opiskelen tällä hetkellä maatalousyrittäjäksi Saaren kartanolla toista vuotta, asustelen viikot siellä asuntolassa tappamassa vatsalihaksia siihen naurun määrään sekä repeilen vuoronperään aina tallille tai navetalle. Täys untuvikko näissä asioissa, ja siitä saan kyllä kuulla. Vapaa-aika kuluu kavereiden seurassa, tallilla tai navetalla vaihtelevalla menestyksellä. Mitään käryä siitä, miksi maatalousalaa opiskelen, ei ole - kotona ei ole tilaa, hyvä kun olin traktorin nähnyt ennen koulun alkua. Itsekehu haisee, mutta nykyään ne liikkuu suhteellisen näppärästi. Ja koulun alkaessa sanottiin että kyllä sä sen tilallisen ukon itselles löydät. No, ukko löytyi, tilaa ei.

Oikea perhepotretti!

Veeti tuli meille vuoden 2016 joulukuun lopussa; 22.12.2016 herra matkasi suoraan Evidensia Laukaasta ostotarkastuksesta Evidensia Hyvinkäälle hiekanpoistoon... Oikeasti herra kotiutui 2.1.2017. Ennen Veetiä meillä oli draama king -poni Ressu, josta tuli enkeliheppa vain pari viikkoa ennen Veetin muuttoa meille, 14.12.2016, vasta yhdeksänvuotiaana korvienvälin sanoessa sopimuksen irti. Se oli ehkä maailman monimpaa ponia monimpi poni ja opetti mulle ihan älyttömästi, sen eläimen aukkoa ei täytä mikään. 

Ei mikään sen ihmeellisempi olio.